L.A Noire

Näin alkuun otteita wikipediasta koska olen laiska

"L.A. Noire on Team Bondin kehittämä ja Rockstar Gamesin julkaisema avoimeen pelimaailmaan sijoittuva kolmannen persoonan ammunta- ja toimintaseikkailupeli. Peli julkaistiin PlayStation 3- ja Xbox 360 -pelikonsoleille sekä tietokoneelle Microsoft Windows -käyttöjärjestelmälle vuoden 2011 toukokuussa. Tapahtumiltaan peli sijoittuu vuoden 1947 Los Angelesiin, ja tapahtumien keskipisteessä on Los Angelesin poliisin konstaapeli Cole Phelps, joka kokee ammattinsa valoisan ja varjoisan puolen ratkaistessaan rikoksia poliisin eri yksiköissä eri työpariensa avustuksella. Selvittääkseen rikoksen pelaajan täytyy tutkia rikospaikka, etsiä johtolankoja ja kuulustella rikoksesta epäiltyjä."

Muistan kun peli ilmestyi vuonna 2011 olin kiinnostunut hieman pelistä mutta en syystä tai toisesta ostanut kyseistä "mestariteosta". Näin neljän vuoden jälkeen löysin tämän etsiväpelien aateliston kirjaston nihkeästä hyllystä ja ajattelin vihdoin kokeilla millainen kikkare se nyt loppujen lopuksi onkaan.

Tuntemukseni tätä kohtaa ovat vähätellen sanoen...sekavan ristiriitaiset. En osaa sanoa onko tämä pelien aatelia vaikko täyttä tekopyhää paskaa?

Peli näytti vielä näinkin neljän vuoden jälkeen oikein hyvältä. Vanhentumisen jälkeä näkee kyllä jos aletaan vertailemaan nykyajan peleihin mutta ei se silti minua häirinnyt. Ennemminkin teki siitä paremman. En tiedä miksi, nostalgia ehkä.

Juonellisesti tarina oli OoKoo. Ei mitenkään maailmaa mullistavaa muttei myöskään erikoinen. Ei voi odottaakaan mitään suurta ja eeppistä juonta jos peli pyörii pelkästään yksittäisten rikoksien ympärillä. Tai noh... olihan se tarina/juoni aika tai erittäin hyvä kun se loppui.

L.A Noiressa on paljon asioita jotka minua tökkivät väärällä tavalla. Aloitetaan niistä huonoista asioista jotka häiritsi eniten.

Vapaa maailma

Voi hyvä luoja miksi! Aivan turhaa paskaa! Mokoma ristiinrastiin ajelu vei huomioon tarinasta ja miksi perkele se auto ei ikinä ole ehjä kun pääsen rikospaikalle. Autolla ajaminen oli muutenkin aivan ahterista. Ohjaus kusee niin railakkaasti että sitä välillä luulee että kuski ja pelaaja on humalassa. Onneksi oli mahdollista laittaa työpari kuskin paikalle mutta silti usein he haistattivat pitkän ja joudut itse poukkoilemaan auton kyljestä toiseen kun samalla vierustoveri vittuilee ajotaidoistasi.

Todisteiden etsiminen

Valitus ennemminkin koskee hahmon liikkumista kuin itse todistusaineiston etsimistä. Sillä välillä vaikka seisoin suoraan mahdollisen todistusaineiston päällä en voinut tutkia sitä koska olin yhden pikselin liian sivussa siitä. Ja seuraavan minuutin pyörin ympyrää yrittäen löytää oikeaa pikseli kohtaa. Vihdoin saan tutkittua aineistoa vain todetakseni että roska maassa oli sitä miltä se näyttääkin. Roska. 

Kuulustelut

Tässä pääsemmekin siihen suurimpaan ristiriitaan mikä minua häiritsee. Kuulustelut ovat koko pelin suurin voima ja myös suurin raivoa herättävä asia. Mitkä meedion kyvyt täytyy omata että osaa vastata oikein kysymyksiin? Sisäinen perfektionisti heräsi sisälläni, jokainen kysymys/vastaus piti saada oikein tai ei mitään. Tehtävien pituus oli yleisesti vain puoli tuntia maksimissaan. Minulla meni aina yli kaksi tuntia koska halusin vastaukset oikein. Olen ehkä ainut asian kanssa. Aivokapasiteetti ei riitä.

Loppuun asioita joista pidän.
Kaikki muu mitä pelistä löytyy. Ampumiskohtaukset olivat hauskoja mutta lyhyitä. Niitä olisi saanut olla myös enemmän. Pidin kaikkein eniten siitä että piti käyttää omaa päätään eikä annettu suoria vastauksia kaikkeen. Niinkuin nykyään useimmissa peleissä tehdään. Yleisesti ottaen pidin pelistä mutta ei sillä ole uudelleen pelaamis arvoa.

Arvosanaksi annan silti kaiken tämän itkun ja valituksen jälkeen 7/10.

Hulluuta vaikko asiakaspalvelua?

Näin alkuun hieman narsismia ja häikäilemätöntä itsekehua.

Olen asiakaspalvelu ihminen ruumiiseen ja vereen. Rakastan sitä että voin puhua joka päivä ihmisten kanssa. Osaan luontevasti keskustella melkein kenen kanssa tahansa ja annan aina hyvän mielikuvan itsestäni muille. En ole vielä tähän asti kuullut huonoa palautetta asiakaspalvelu taidoistani. Tämän voisikin lisätä CV:hen.

Kaikki tämä on kumminkin opittu taito jota osaa käyttää töissä.

Tässä on vain pieni ongelma. Mistä ja missä se on opittu? Onko kyseinen taito opittu lapsuuden aikana kun olet halunnut sopeutua muiden lasten joukkoon? Leikkikentillä juostaan ja ollaan kavereiden kanssa joista ei edes juurikaan pidä, mutta koska heillä on kivoja leluja, joten myönteillään heidän tokaisuilleen ja teoille. Nuoleskellaan peppureikää (kuvainnolisesti ja kirjaimellisesti, riippuen kuinka pitkälle olet valmis menemään) ja ollaan niin hyvää pataa koska halutaan heiltä jotain. Sama pätee myös myynti tilanteisiin ja useihin muihin asiakaspalvelu tilanteisiin.

Merkonomi koulun käyneenä tiedän että on koulutuksia joissa opetetaan/neuvotaan miten käyttäytyä myynti tilanteissa. Kouluissa ei vain opeteta miten hoidat keskutelut ja kuinka käännät keskutelun kaupaksi. Kaikki tämä pitää kumminkin tulla omasta mielestä. Sinun pitää osata vetää oikeasta narusta joka sulkee kaupan. Ja jokainen myyntitilanne on erillainen kuten myös jokainen asiakas. Joten täytyy olla nopeat sopeutumis kyvyt tilanteeseen.

Jokaisella myyjällä on omat bravuurit joita he käyttävät aina tietyin paikoin. Päämäärä on usein selvä. Saa asiakkaat tuntemaan että he ovat ystäviäsi  ja jos mahdollista tee heille palvelus niin sanotusti "omalla"  kustannuksella kun lasket hintoja. Vaikkakakin olisi paljon liikkuma tilaa hintojen suhteen.

Olemme aina sana valmiina ja aina kirkkaasti voiton puolella.

Ja tässä kohtaa tulee se suurin "ongelma".
Jos kohtelemme asiakkaita kuin ystäviämme, kohtelemmeko me ystäviämme kuin asiakkaita?

Outona vastauksena voisin sanoa että ehkä kyllä. Tiettyyn pisteeseen asti

Olen huomannut yhtäläisyyksiä tilanteissa kun olen ystävieni ja muiden ihmisten kanssa. Puhun tuttaville ja uusille tuttavuuksille samaan tapaan kuin tilanne olisi töissä uuden asiakkaan kohdatessa. Joskus myös vanhoille ystävilleni. En sentään yritä myydä heille mitään. Noh, ehkä pari kertaa ja melkein joka kerta olen myynnytkin. Asiakaspalvelu refleksit iskevät aina silloin tällöin päälle ja vastaat samalla tavalla kuin asiakkaalle.

Teoriani on että kaikki myyjät ja muut asiakaspalvelu ihmiset ovat jollain tavoin sosiopaatteja. Sopeudumme ympäristöömme hetkessä ja sulaudumme muiden joukkoon kuin olisimme olleet siellä aina. Aikeemme ovat itsekkäitä ja pinnallisia. Emme tunne oikeaa sympatiaa asiakkaita kohtaan ja välitämme vain kukkaron koosta ja mahdollisuuksista päästä sen sisälle.

Tämä ei mielestäni ole väärin, sillä kumminkin kauppa tuo aina hieman massia omaan taskuun. Kunhan vain osaamme jättää hulluutemme töihin.

Viikon elokuvat #2

The Quiet Earth
Joskus mietin tehtiinkö ennen parempia elokuvia? Tämä elokuva todistaa että kyllä, kyllä tehtiin.

Vuonna 1985 tehty elokuva kertoo miehestä joka heräsi eräänä aamuna huomatakseen että kaikki muut ihmiset ovat kadonneet maan päältä. Näemme alussa kuinka päähahmomme kokee yksinolon maan päällä. Ja hänen reaktionsa on hyvin empaattinen. Uskon että pitkälti reagoivani samalla tavalla hänen tilanteeseen. Tuntisin suurta kieltäytymistä tilanteeseen ettei olisi ketään muita maailmassa ja ajan myötä sekoaisin totaallisesti. 
Vaikkakin leffa on hidas ja tunnelmallinen niin hyvät herrat ja naiset suosittelen vilkaisemaan. 

Päivä jona maailma pysähtyi (The Day the Earth Stood Still)

Scott Derricksonin ohjaama yhdysvaltalainen tieteiselokuva vuodelta 2008. Se on uudelleenfilmatisointi tieteiselokuvan klassikosta Uhkavaatimus maalle (1951). Käsikirjoitus perustuu Harry Batesin tieteisnovelliin Farewell to the Master vuodelta 1940 ja aiemman filmatisoinnin käsikirjoitukseen.

Päänäyttelijänä Keanu Reeves joka on avaruudesta tullut tuomari, jonka tarkoituksena on arvostella onko ihmiskunta pelastuksen arvoinen vai pitääkö heidät tuhota maan päältä että maapallo säilyisi.

itse en vihannut elokuvaa vaan olin hieman ärtynyt. Reevesin näyttely on samaa kuin olisi laitettu vahanukke lavalle liikkumaan. Matrixissa ja hänen hänen muissa elokuvissa tämä on nähty. Hän ei osaa näytellä tunteita. John Wickin kohdalla tämä tyylitoimii kuin nyrkki silmässä, ehkä tavallaan tässäkin, mutta olisin halunut loppua kohden nähdä jotain tunnetta hänen kasvoilla muutakin kuin ummetusta.

Uneni #2 [Nimi tähän]

Nukahtaminen on joskus perseestä.

Kaikki kokevat sen tilanteen missä makaat sängylläsi haluten nukkua. Muttet pysty nukahtamaan sillä mielesi harhailee vanhoihin asioihin joita sinulle on tapahtunut ja mietit niihin erilaisia skenaarioita, mitä olisin tehnyt toisin, miten se olisi tapahtunut, mitkä olisivat niiden seuraukset ja olisiko elämä toisenlaista. Kyseinen hetki on useasti hieman ahdistava. Koska hetket joita elät uudestaan ja yhä uudestaan eivät ole niitä hetkiä elämässäsi jolloin kaikki on ruusuista ja ihanaa. Paskat semmoisista! Ne ovat ne paskat tilanteet jossa sinä tai sinulle tehdään/sanotaan jotain väärää. Ne hetket kun sinua lyötiin tai sinä löit yms. Hetket jotka haluaisit unohtaa kokonaan tulevat kummittelemaan. Kun tälle mielesi lenkille lähdet aivosi jatkavat kaivamista kuin kulta kuumeinen kullankaivaja. Ja sitä katinkultaa löytyy minkä kerkiää. Ajatus johtaa toiseen ja toiseen kunnes et muista mistä lähdit ja mitä mietit.


Olen löytänyt lääkkeen tähän ja varmaan on sen moni muukin. Se on mielikuvitus. Kun itse aion käydä nukkuman mutten saa unta niin minä alan mielessäni luomaan täysin fiktiivisiä tarinoita. Ne ovat täysin irtonaisia omaan elämääni ja niiden avulla en jää miettimään omaa apina elämääni. Oman tarinan luominen on mielenkiintoista. Voin luoda henkilöhahmoja ja niille omia ongelmia ja määränpäitä. Jos olisin aina kirjoittanut näitä jonnekin ylös minulla olisi jo monta kirjaa tehtynä. Mielessäni ole jo luonut kaksi kirjaa ja kolme novellia, kategorioina fantasia, jännitys ja toiminta. Olemassa olevat tarinatkaan eivät ole poikkeus. Voin aina luoda elokuville ja peleille "MITÄ-JOS" hetkiä tai jatkoa.

Kyseisen nukahtamis menetelmän huono puoli itselläni on se että ne seuraavat minua myös päiväsaikaan. Aina kun minulla on tylsää mieleni  jatkaa tarinaa tai uudelleen käyn tiettyjä kohtauksia parannellen niitä tai kokeilen erilaisia kohtauksia. Tai jos näen kadulla tai töissä jotain erikoista taikka mielenkiintoista niin mieleni voi harhailla takaisin johonkin tiettyyn tarinaan miettien sopisiko tämä siihen.

Mistäs miun pitikään alunperin kirjoittaa........?
Ainiin! Miun uneni "2: Raiskausta ja kannibalismia
Kerron vain uneni taustan ja sen kohokohdan, sillä en muista muita unen yksityiskohtia. Sillä ei ne ois ollutkaan varmaan mitenkään mielenkiintoisia.
Näin tämän unen monia vuosia sitten ja silti se pysyy mielessä.
_____________________________________________________________________
Olen iso vanhempieni mökillä ja pyöriskelen mökin tutussa ympäristössä. Rantasaunan lähellä likainen puolialaston nainen hyökkää kimppuuni teräase kädessä valmiina iskuun. Pienen kamppailun jälkeen torjun hänen hyökkäyksen ja puukotan häntä vatsaan vahingossa. Kuulen naurua. Nainen makaa maassa verta vuotaen ja liikkumatta. Minä raiskaan hänen kylmenevää ruumista ja puren hänen kaulaa. Syvältä. Nii syvältä että revin lihaa irti ja syön irtoavia paloja. Kuulen naurua. Revin teräaseen irti hänen vatsasta ja iske, isken ja isken hänen kaulaa vasten kunnes hänen päänsä lähtee irti. Jatkan ruumiin panemista ja  aloitan pään syömisen.
Huomaan isoisäni istuvan keinutuolissaan saunan oven vieressä. Tunnen hänen olleen siinä koko ajan katsomassa, nauramassa ja polttaen piippua. Lopetan aktini ja poistun paikalta kohti mökkiä. Viimeinen vilkaisuni saunan suuntaan ja näen isoisäni alasti ja iippu edelleen suussa, ruumiin päällä valmiina jatkaamaan siitä mihin jäin.
Muutamien turhien hetkien myöhemmin herään.
______________________________________________________________________
Viisi vuotta myöhemmin tästä unesta isoisäni kuoli keuhkosyöpään. Enkä muista koskaan hänen nauraneen.

Viikon elokuvat #1

En itse pidä aivottomista räiskintä/toiminta elokuvista, koska ne ovat juuri sitä. Aivottomia. Niissä on aina joku pyssy sankari joka lähtee koston retkelle, koska joku tappoi sen vaimon, lapsen, vanhemmat tai varasti auton ja potki koiran kuoliakaaksi.....

Hetkinen mikä se viimeinen oli? Varasti auton ja TAPPOI KOIRAN!!! Nyt jumalauta on koston aika.

Elokuva josta nyt puhun on John Wick. Vitun hyvä leffa. Toimintaa riittää ja hienoja kohtauksia jossa jepet saavat luodista päähänsä.

Leffan juoni on hyvin yksinkertainen. Kuten kaikilla toiminta paukuilla.

"Keanu Reeves on John Wick, palkkatappajan uran taakseen jättänyt mies. Lankoja vanhaan elämään on kuitenkin vaikea katkaista. Wick joutuu sietämään roistojen uhkauksia, jotka lopulta konkretisoituvat teoiksi. Nilkit vahingoittavat Wickin silmäteriä, upeaa autoa ja edesmenneen vaimon lahjoittamaa koiranpentua. Mutta roistoilla ei ole aavistustakaan, kuka heillä on vastassaan...
Helvetti pääsee valloilleen, kun Wick tarttuu vielä kerran aseeseen. Vastassa on vanha ystävä – ja liossa on sankarin oma henki." -Finnkino

Tästä elokuvasta en voi paljastaa liikaa, koska kaikki on mainittu yllä olevassa introssa.

Sankarille tapahtuu pahaa ja hän kostaa verisesti. Mutta voi helvetti kun se on hienoa katsottavaa. Johnie vetää kaikkia pataan kuin supersankari. Mikään eikä kukaan estä Baba Yagaa aka John Wickiä. Venäjän mafian parasta palkkatappajaa. Hieno ja eeppinen leffa. Suosittelen kaikille toiminta kakkeli faneile ja niille jotka haluavat heittää aivot nurkkaan hetkeksi.

Vuorossa seuraavaksi viikon paska leffa. Scarecrow.

Lainasin tämän elokuvan työharjoittelu paikastani, kirjastosta. Ja tämä ihmisen aivosyöpä oli jopa BlueRaynä. Miksi näin oli en voi ymmärtää.
Koska kyseisessä leffassa ei ollut mitään graaffista mikä olisi tarvinnut HD laatua. Takakannessa luvattiin gorea mikä odottautui vain yhdeksi kohtaukseksi, jota toistettiin useasti koska ehkä kaikki raha meni siihen kämäiseen kasvo proteesiin.

Hahmoissa ei ollut mitään tunnetta takana. En voinut tuntea mitään sääliä taikka mitään muita tunteita kun joku kuoli. Kaikki hahmot olivat tasapaksua massaa jos jotain tunnetta tunsi se oli vain silkkaa ärsytystä.

Juoni on kun opettaja vie jälki-istunnossa olevat oppilaat hakemaan (kaiketi) vehnäpellolla olevan linnunpelättimen, kylän festivaaleihin. Kylässä on vuosittainen tapa juhlia linnunpelätintä. Kukaan ei vain muista vain miksi, paitsi joku perkeleen vanha ukko kylän nurkilla.

Kauhu elokuvian kliseet osa 1: Jos jotain paskaa tapahtuu niin elokuvan aikana löytyy kirja tai joku vanha pappa joka kertoo kaiken. Linnunpelätin tietenkin herää henkiin ja alkaa tappamaan ihmisiä. Ketä kiinnostaa? Näytteliöitä ei ainakaan. Juonessa ja hahmoissa ei ole järkeä. Eikä koko helvetin leffassa.
Katsokaa jos uskallatte, aivosyövän pelossa.

Paskasta leffasta löytyisi enemmän tekstiä kuin hyvästä. Mutten anna sille sitä ihanuutta.

Viikon elokuvat #0

Viikon elokuva on uusi asia josta aion kirjoitella joka viikko. Yleisesti katson viikon aikana useita elokuvia ja nyt aion kirjoittaa jotain elokuvista joka viikko koko huhtikuun ajan.
Kirjoitan jotain viikon parhaimmasta ja huonoimmasta elokuvasta. Olkoon tämä lupaukkseni tälle kuukaudelle. Uudenvuoden lupaukset kun eivät koskaan toteudu.
Olen hukannut yhden viikon jo tälle kuukaudelle. Toukokuu saakoon yhden viikon.

Tekstin laatu ja mielipide vaihtelee viikkoittain. Pysykää apinaiseni varpaillanne sillä Juke Apina on aina myöhässä ja aina ihan pihalla.

Steam Powered Giraffe

Ensimmäistä kertaa aion kertoa jotain musiikista. Tai tarkemmin sanoen yhdestä bändistä joka tekee musiikkia. Pikku seikkoja kaikki.

Steam Powered Giraffe on outo bändi, jonka Bennetin veljekset perustivat vuonna 2008, steampunk hengessä. Bennettin veljekset aloittivat uransa miimikkoina esiintyvinä katutaiteilojoina. Molemmat ovat käyneet taitelija koulutuksen Grossmont Collegessa. Unohdin ehkä mainita että David Michael Bennet ja Isabella Bunny Bennett ovat identtisiä kaksosia, veljeksiä. Ja taas te mietitte "Mitä helvettiä sie taas selität Juke?! Miksi toisen nimi on isabella jos he molemmat ovat miehiä, eikö Isabella ole naisen nimi?" Onhan se naisen nimi kyllä. Bunny vaihtoi sukupuoltaansa naiseksi, koska teki niin vissiin mieli. Ymmärrän tavallaan idean ajatuksen takana. kuka nyt haluaa näyttää ja kuulostaa samalta kuin veljensä. Jotain omaa identiteettiä pitää olla.

Miten tämä kaikki turha tieto vaikuttaa bändin musiikkiin? Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Itse haluan tietää bändeistä turhia tietoja ja se kaikki vaikuttaa siihen miten minä reagoin musiikkiin. Pidin bändistä ensi kertaa kun kuuntelin ja nyt pidän siitä enemmän kun tiedän enemmän heidän taustastaan.

Rakastan heidän outoa pukeutumistaan ja heidän meikkeistään. Se tuo jotain ekstraa tasapaksuun paskaan mikä ympäröi musiikkitteollisuutta. Heidän videoita miellellään katselee ja eikä musiikkikaan ole niin huonoa. Hyvää jopa, mielestäni erittäin hyvää. Irtiotto elämästä ja nauttii kaikesta sellaisenaan kuin se on. 

Minä en tiedä miksi minä pidän jostain musiikista ja joistakin en. Kaikki tipahtaa siihen paskaan vastaukseen "Koska mie vaan tykkään". En ymmärrä musiikin päälle yhtään mitään, mutta tiedän mistä minä pidän jos sitä kuulen.

Ristiin puhuminen on myös hauskaa. Joten turvat kiinni ja kuunnelkaa.
https://www.youtube.com/watch?v=kLNgD5vsZsM

Extra hauskaa veljeksien samanlaisista äänistä
https://www.youtube.com/watch?v=RXuiaB4xrPA